Pieni, tummaihoinen poika käveli kivistä katua pitkin keskustassa. Pienellä, tummaihoisella pojalla oli niin tylsä päivä, että oli läkähtyä. (Tai niin hän ainakin kaikille väitti, vaikka tosiasiassa hänen läkähtymisensä ei johtunut hänen tylsästä päivästään, vaan hänen suuren suuresta myssystään, joka painoi varmasti puoliksi niin paljon, kuin pieni, tummaihoinen poika.) Joka tapauksessa, pienellä, tummaihoisella pojalla oli niin tylsä päivä, että oli läkähtyä. Pienellä, tummaihoisella pojalla oli paha aavistus siitä, että kaikki tuijottivat häntä hänen myssynsä takia, mutta luultavasti pieni, tummaihoinen poika vain kuvitteli. Hän näet kuvitteli kaikenlaista...

 Tylsinä, harmaina päivinä hän kuvitteli, että asui savimajassa Niilin jokivarressa yllään vain bambun lehdistä kyhätty hame. Joskus hän kuvitteli, että oli jonkin kaukaisen maan sulttaani, joka oli satumaisen rikas. Joskus hän taas kuvitteli, että oli lääketieteen maisteri. Joinakin päivinä hän kuvitteli sellaista, mitä en voi edes tähän kirjoittaa, se on näet niin hullua.

 Mutta joinakin, joinakin hyvin, hyvin tylsinä päivinä hän kuvitteli, että olisi valkoihoinen.

 Niinpä niin! Se oli hänen suurin toiveensa. Olla valkoihoinen. Ei sillä, etteikö olisi hienoa olla tummaihoinen, ei, ei, mutta pienestä, tummaihoisesta pojasta tuntui toisinaan, että hän halusi olla samanlainen kuin muutkin hänen toverinsa täällä Suomessa, niin kuin kaikki pienet, valkoihoiset pojat. Toki, kaikki pienet, valkoihoiset pojat eivät olleet hänen tovereitaan, vaan he KIUSASIVAT HÄNTÄ hänen ihonvärinsä perusteella. Mikä on täysin epäoikeudenmukaista, ja sitä kutsutaan niin kauheaksi asiaksi kun rotusyrjintä. Usein pientä, tummaihoista poikaa, joka oli hyvin hento, kohtaan oli osoitettu myös väkivaltaa. Pieni, tummaihoinen poika ei ollut kuitenkaan mennyt kenellekään kertomaan, pelkuuruuttaan kai.Tätä asiaa ajatellessaan pieni, tummaihoinen poika muuttui ponnekkaaksi ja oli ylpeä siitä, että oli pieni, tummaihoinen poika. Niin, juuri siksi, että voisi näyttää kiusaajilleen, ettei hävennyt tummaihoisuuttaan. Näihin ajatuksiinsa vajoutuneina tallusti pieni, tummaihoinen poika pitkin kivistä katua keskustassa. Hän oli törmätä puuhun, pariinkin ja oli aivan lähellä, ettei koko kaupunki olisi pian raikunut, kun pieni, tummaihoinen poika olisi pudonnut avonaisesta viemäriluukusta päistikkaa alas ja alkanut korviavihlovan itkuseremonian. Onneksi niin ei käynyt ja pian pieni, tummaihoinen poika löysi itsensä keskeltä toria pällistelemässä ohikulkijoita.

 AUTS!  Pieni, tummaihoinen poika oli saanut iskun päähänsä. "Mikä se oli?" huudahti pieni, tummaihoinen poika säikähtyneellä äänellä, hän näet odotti näkevänsä jonkun väkivaltaisista kiusaajistaan. Onneksi oli ollut paksu myssy päässä, muutoinhan tässä olisi voinut käydä pahemmin! ajatteli pieni, tummaihoinen poika. Mutta sitten hän tajusi, että iskun olikin aiheuttanut sanomalehti, joka oli kaiketi pudonnut holtittoman postipojan laukusta. Pieni, tummaihoinen poika vilkaisi lehden pääotsikkoa. VÄKIVALTA VÄHENTYMÄSSÄ SUOMESTA HUOMATTAVASTI siinä luki. Vai vähentymässä, ajatteli pieni, tummaihoinen poika ja hieroi kipeätä päälakeaan. Sepä olikin varsinainen uutispommi. Oikea tietoisku!